Eikö joku voisi suoraan sanoa, että kyse on arvoista eikä pelkistä lapsista?

Tasa-arvoinen avioliittolaki saa kannattajissaan ja vastustajissaan aikaan paljon puhetta. Yhdestä ei kuitenkaan uskalleta puhua: arvoista. 

Keskustelu lapsista kuulostaa välillä aika kummalliselta. Ikään kuin lasten hankkiminen olisi sidoksissa sivilisäätyyn. "Lapsella on oikeus isään ja äitiin". Luuleeko joku, että lasta haluava homopari eroaa, jos tasa-arvoista avioliittoa ei hyväksytä? Ja miehet hankkivat lapsia tahoillaan naisten kanssa? Ja byrokratia estäisi kaikkia homopareja hankkimasta sitä yhteistä lasta? Yhteiskunta ylläpitää paljon avioliittoinstituution ja perheen toisiinsa liittäviä rakenteita, mutta oikeassa elämässä nämä kaksi taitavat olla kaukana toisistaan hetereoidenkin kohdalla.

Toisaalta en oikein niele lakimuutosta kannattavaa "Mitä se kenellekään kuulu, kenen kanssa kukakin on naimisissa" -argumenttia. Koska kyllä se kuuluu. Yhteiskunnassamme on hirveä määrä arvoja, jotka perustuvat siihen, että tietyllä tavalla nyt vain pitää kaikkien toimia ja tehdä.

Arvoista puhuminen ei sovi politiikkaan, mutta tämä salakielinen puhe on välillä aika turhauttavaa. Voi myös olla, että yleinen ilmapiiri ei salli sitä, että joku sanoisi suoraan, että ei hyväksy homoutta.

Mutta siitä on kyse, vaikka puhutaan adoptioista, kirkosta ja lakipykälien muotoilusta. Onko normiemme mukaista olla homo? Ja jos on, niin kuinka hyväksyttävää se on? Sitähän tässä määritellään. 

Normeja on paljon, ja myös avioliittoon liittyviä normeja on hirveä määrä. Ne muuttuvat jatkuvasti, ovat muuttuneet aina. Osa kuulostaa välttämättömiltä yhteisön pysymisen kannalta, osa taas absurdeilta. Välttämättömien ja absurdien erottaminen taas taitaa tapahtua vasta jälkeenpäin. Ainakin nämä meillä tai muualla olemassa olevat, häilyvät tai kadonneet normit tulivat mieleen:

- Naimisiin ei saa mennä alle 21-vuotiaana.

- Naimisiin ei saa mennä alle 17-vuotiaana.

- Naimisiin ei saa mennä alle 18-vuotiaana.

- Naimisiin ei saa mennä kuin kerran,.

- Naimisiin ei saa mennä kuin yhden kanssa kerrallaan.

- Naimisiin ei saa mennä muuta kuin uskontokunnan siunaamana.

- Naimisiin ei saa mennä eri uskontokuntaan kuuluvan kanssa.

- Naimisiin ei saa mennä eri säätyyn kuuluvan kanssa.

- Naimisiin ei saa mennä, jos morsiamen perheellä ei ole tarpeeksi lahjoja sulhaselle.

- Naimisiin ei saa mennä eläimen kanssa.

- Naimisiin ei saa mennä sisaruksen kanssa.

- Naimisiin ei saa mennä pikkuserkun kanssa.

- Naimisiin ei saa mennä itseään puolet nuoremman kanssa.

- Naimisiin ei saa tuntemattoman kanssa.

Minusta aivan hyvin voisi lisätä listaan "Naimisiin ei saa mennä kuin vastakkaisen sukupuolen kanssa". Ainakin se on häilyvä normi, kyse on kai siitä, halutaanko yhteiskunnassa, että siitä tulee kadonnut normi. Sitä tässä määritellään oikeasti, vaikka puhutaankin lähinnä kaikesta muusta.

Tämän kerran kuvana kaksi nallea kukkaruukussa. Koska en aio ottaa kantaa itse lakiin, en kerro niiden sukupuolta.

Ilmainen BUSsi? Törkeää ja varmana SALAliitto.

Oulussa oli tarkoitus aloittaa ilmainen, mainosrahoitteinen bussilinja keskustan ja lentokentän välillä. Se jos mikä on monen mielestä väärin.

Koska lupasin alkaa kuvittaa tekstejä, mukana kuva. Koska bussilinja jäi perustamatta, kuva on tavallisesta pussista.

Asiassa on monta bloggauksen ansaitsevaa kohtaa. Esimerkiksi nettikommentointi, uutisointi ja caps lock -tiedotteet. Tässä lineaarinen versio tapahtumien kulusta - soveltuu luettavaksi myös osina.

1. Tausta

Oulunsalon lentokenttä on maan toiseksi vilkkain kenttä, jolta lähtee jatkuvalla syötöllä lentoja Helsinkiin, Tukholmaan ja ainakin lomakohteisiin. Bussit Oulusta sinne sen sijaan eivät mene kovin vilkkaasti. Silloinkin kun niitä menee, ne menevät juuri silloin, kun lennot eivät.

2. Ratkaisuehdotus ja nettikommentoijien viha

Alkuviikosta kerrottiin, että Ouluun tulee mainosrahoitteinen, käyttäjille ilmainen bussi lentokentän ja keskustan välille. Mitä tämä aiheutti ihmisissä? Jos Kalevan kommenteista päättelee, niin lähinnä vihaa. Mm. seuraavista syistä:
- Kuka muka asuu keskustassa? Eihän sillä pääse kuitenkaan kotia, törkeää!
- Jos lentää, on varaa maksaa ihan ite, mitään ilmaisbusseja ei tarvita!
- Saako muka eläkeläiset ja työttömät ilmaisia busseja, vaikka nehän just tarvis! Syrjintää!
- Ulkomaalaiset menee kuitenkin takseilla. Ja sitä paitsi ne menee monesti muualle ku keskustaan. Turha linja.
- Tai mitä jos ne ulkomaalaiset menee kuitenkin sillä bussilla? Sittenhän taksit menee konkurssiin.
- Miksi Oulussa enää edes olisi ulkomaalaisia????
- Mainosrahoitteinen? Ai sitten tulee maili täyteen roskapostia ku käyttää bussia? Ja kuitenki varmana tulee jokin premium-versio bussista, josta pitää sitten maksaa, että ei saa mainoksia. Törkeää!
- Pitääköhän rekisteröityä Facebookiin, että pääsee kyytiin? Varmana! Törkeää! En suostu!

3. Uutisointi

Kaleva kertoi sunnuntaina verkossa pikku-uutisen, että kaupunki ei neuvottele Freebusin kanssa.

"Kalevan saamien tietojen mukaan asiasta on käyty keskusteluja perjantaina, ja poliittiset päättäjät katsoivat, ettei kaupunki keskustele (bussia suunnittelevan osuuskunnan puheenjohtajan Tommi) Auran kanssa asiasta enempää."

Siis mitä?

En tiedä, mitä tämä tarkoittaa. Häh, miksi kaupunki edes on neuvotellut asiasta, mikä on sen rooli tässä hommassa? Vaikuttaako tämä bussin toimintaan? Ehkä Kalevakaan ei tiennyt.

Jälkiviisaana voi päätellä, että ehkä tämä tarkoittaa, että bussi onkin peruttu. Niin uutisoitiin myöhemmin illalla, Asian olisi toki ehkä voinut kertoa aiemminkin selvemmin, mutta kerrankos sitä tekee jutun, jota itsekään ei ymmärrä.

4. Caps lock & salaliittoteoria -tiedottaminen. 

Osuuskunta ja Tommi Aura lähestyivät sunnuntaina useaan otteeseen mediaa tiedotteilla, jotka hieman erottuivat uutisvirrasta. En uskalla referoida nimelläni, mitä hänestä netissä puhutaan, mutta kiinnostuneille suosittelen Googlea.

Kaupungin neuvottelunihkeys, miten se asiaan liittykään, johtui ilmeisesti osin Auran taustasta.

Mutta ne tiedotteet. Olen lukenut useamman, ja niissä on paljon CAPS LOCKIA, hieman erikoisesti KÄYTETTYNÄ. Caps lock -vimmasta kertonee sekin, että Freebus esiintyy välillä myös muodossa FreeBUS. Jos tiedotteisiin on uskominen, media on myös suuri salaliitto. Oulu-lehti julkaisi uusimman tiedotteen Facebookissa. Otteita siitä:

Oulun joukkoliikenteen surkea tila jatkuu---koo, kun poliitikot sekä paikallinen media (KALEVA JA OULULEHTI) on savustanut "ei itselleen mieluisan, hyvä veli kerhoon kuulumattoman toimijan pois KOSKILINJA OY:n valtakunnasta" - kertoi Osuuskunnan tiedottaja hallituksen kokouksen Oulussa (23.11.2014) jälkeen järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. 

Ikävintä tämä on kaikille OULULAISILLE normaaleille joukkoliikenteen käyttäjille. Oululaisille päättäjille on tärkeintä se, että keinolla mikä hyvänsä mitään muutoksia ei saa julkisesti esittää tai muutoin astuu väärille varpaille!

NYT kaupunkilaiset saavat päättää onko nykyiset päättäjät toimineet kansalaisia kuuntelevalla tavalla tässä joukkoliikenneasiassa. 

FreeBUS OSUUSKUNTA päätettiin purkaa jäsenkokouksessa

Mitä Eija-Riitta Korhola oikeastaan sanoi?

Somessa Eija-Riitta Korholan (kok.) köyhäily on raivostuttanut samaan tapaan kuin puoluetoveri Laura Rädyn "kuka muka tienaa alle 2600 kuussa" -kommentti. Minä en ole osannut tuohtua kommentista.

Entisenä meppinä Korhola saa EU:lta 8 500 euroa kuussa tekemättä oikeastaan mitään. Korhola sanoi Helsingin Sanomissa 14.11., että hänellä ei ole varaa asettua eduskuntavaaliehdokkaaksi. Hän sanoi myös, että tavallisella ihmisellä ei ole rahaa osallistua vaaleihin. 

Tunnustan, että hetken piti miettiä, onko näin ok sanoa ja sanoiko Korhola juuri itseään tavalliseksi ihmiseksi. Mutta minusta hän ei sanonut niin. Jos Korhola sanoo, että 1) hänellä ei ole varaa ja 2) tavallisella ihmisellä ei ole varaa, se ei tarkoita, että Korhola sanoisi itseään tavalliseksi ihmiseksi. Saati köyhäksi.

Moni muu on eri mieltä, ja Korhola on leimattu ylimieliseksi köyhäileväksi snobiksi. Kilpailevan puolueen poliitikon blogipostauksen mukaan kyyneleet nousivat silmiin, kun Korholan kommentin luki.

Korholahan ei sanonut, että hän on köyhä. Ei edes, että hän olisi tavallinen ihminen. Hän ei sanonut, että hänellä ei ole varaa ruokaan vaan vaaliehdokkuuteen. Ehkä en osaa lukea rivien välistä, mutta minusta on aika lailla mutkien suoraksi vetämistä sanoa, että kyse olisi köyhäilystä tai rahattomuudesta valittamisesta.

Eikö samalla logiikalla voi tuohtua siitä, jos 3000 kuussa tienaava sanoo, että ei ole varaa ostaa Ferraria, jos sitä hänelle myydään? Vaikka tulisi hyvin toimeen, ei kaikkeen ole rahaa. Valittaminen on asia erikseen, mutta sitäkö ei saa sanoa ääneen, jos hyvätuloisellla ei ole johonkin rahaa? Sekö on tabu? En jotenkin osaa ajatella, että Korholan kommentissa olisi kyse pelkästä avautumisesta lehden palstalla vaan vastauksesta kysymykseen, jolla on yhteiskunnallista merkittävyyttä - asettuuko poliitikko ehdolle vai ei.

Eikö tässä voisi raivostua myös siitä, että edes keskimääräistä paljon paremmin tienaavilla ei ole rahaa vaaleihin? Tai vaihtoehtoisesti yrittää kyseenalaistaa, onko Korholan mainitsema syy olla asettumatta ehdolle totta?

Koska aihe herättää tuohtumusta, täytyy vielä loppuun huomauttaa, että poliitikkojen tulotasolla on mielestäni merkitystä. Niistä puhuminen vain on kätevä lyömäase vastustajillekin, joten kohut toimivat varmasti melko hyvänä ja halpana aseena vaalityössä. Mutta kohuissa on aina haittapuolena se, että ne saavat ihmiset asettelemaan sanansa entistäkin varovaisemmin, siten, että kukaan ei voi tulkita mitään mihinkään suuntaan.

Talo romahti osittain Tanskassa, lopuilta osin Saksassa - hauskaako?

Harrastamani pilkunviilaus alkoi vähän - ei paljoa, mutta aavistuksen, kaduttaa. Ajatus heräsi, kun luin Aristoteleen kantapää -Facebook-ryhmässä käytyjä keskusteluja.

Eräässä keskustelussa muun muassa ruodittiin Helsingin Sanomien jutun Hyväosaisin promille jo yhtä vauras kuin 90 prosenttia väestöstä Yhdysvalloissa otsikkoa. Jos joku ei tajunnut, mitä vikaa tässä on, niin vika on siis siinä, että tämän voisi tulkita siten, että yhden Bill Gatesin palkka on sama kuin yhden rakennusmies Billyn. Minulla kesti aikaa tajuta tämä virheen mahdollisuus, mutta joo - tämän voi tulkita kyllä väärin, jos kovasti yrittää.

Olen huono tunnistamaan trolleja, joten otin tosissani kommentin, jonka mukaan jutun kirjoittajan pitäisi saada potkut tällaisen kielellisen osaamattomuuden takia. (Somessahan ollaan mielellään jakamassa potkuja toimittajille milloin mistäkin syystä. Tekisi mieli vähän avautua siitä, kuinka oikeasti media ei ole salaliitto ja kuinka toimittajalla on juttuunsa käytettävissä aika, joka monella suomalaisella menee nimensä kirjoittamiseen virheettä. Mutta säästän sen avautumisen johonkin muualle kuin tähän blogiin.)

Kuinka paha virhe on, jos jonkin voisi periaatteessa tulkita eri tavoin?

Yksi esimerkki on 2000-luvun loppu.  Minusta sillä voidaan hyvin viitata myös viime vuosikymmeneen, jos asiayhteydestä on selvä, että puhutaan menneestä. Ehkä asia on hyvä muotoilla toisin, mutta jos puhutaan 1980-luvun, 1990-luvun ja 2000-luvun lopusta, se on ihan kätevä muotoilu.

Myös näitä "otsikkomokia" en oikein tajua, poimittu Aristoteleen kantapäästä jälleen, suluissa oleva muka-hauskuus on mukaelma.

- Talo romahti osittain Tanskassa ("Hehe, ai romahtiko se sitten osittain Tanskassa ja osittain Saksassa?")

- Tutkiva ryhmä jäljitti malesialaiskoneen pudottaneen ohjuksen Venäjän Kurskiin ("Ai kone pudotti ohjuksen? Minä kun luulin, että ohjus pudotti koneen.")

- Eduskunta kiitti hallitusta tuesta kainuulaisille ("Hallittu tuki!")

- Yli sata ihmistä söi peijaisissa hirven ("Oho, siellä oli siis yli sata hirveä.")

Oisivat edes hauskoja. Mutta eivät ole.

Tämä HS-otsikon kaksitulkintaisuus sen sijaan on oikeasti hauska. Niinistön syrjäytymistä tutkiva työryhmä, heheh.

Edellisessä kirjoituksessani kiinnitin huomiota sanomalehtiuutisen muotoiluun siitä, miten lihan syöminen ja ostaminen on miehekästä, siis myönteisellä tavalla miehille ominaista.  Oliko sekin virheiden etsimistä? Ehkä. Tosin siinä oli kyse siitä, millaista kuvaa maailmasta välitetään. Näissä aiemmin mainituissa kaksitulkintaisuuksissa ei ole siitä kyse.

Lihan syöminen on miesten myönteinen ominaisuus

En tiedä, olenko nyt sitä mieltä, että Kielitoimiston sanakirja on väärässä vai onko media junttia ja typeriä stereotypioita ruokkivaa. Tai ainakin onko sellaisen kuvan antava muotoilu lipsahtanut juttuun.

Kaleva kertoo, että norjalaisten ostokset Suomessa ovat äijämäisiä ja miehekkäitä. Norjalaiset ostavat lihaa sekä olutta. Myös siideriä, mutta sitä ei ole otsikkoon nostettu.

Minusta mediassa saa yleistää. Tämä kuitenkin häiritsi. Ensinnäkin siitä syystä, että hei oikeasti, kyllä miehetkin syövät kasviksia. Varmasti löytyy vielä muutamia pirtin nurkassa kasvaneita ukkoja, jotka eivät koske muihin kasveihin kuin perunaan - mutta katteeton yleistys lihan kutsuminen miehekkääksi silti on.

Katsoin vielä, mitä vasta verkkoon avattu (<3) Kielitoimiston sanakirja sanoo.

äijämäistä ei löytynyt, mutta äijästä sanotaan muun muassa seuraavaa: Erik. korosteisen miehisestä, perinteisen tyypin miehestä.

Mutta oikeastaan tämä miehekkään määritelmä oli järkyttävämpi: miehelle myönteisessä mielessä ominainen.

Tääääh? Jutun mukaan siis lihan ostaminen ja syöminen on myönteisessä mielessä miehelle ominaista? Jotenkin miesten vain on pakko syödä lihaa, mutta se on tosi kiva juttu?

Tämä herättää kysymyksiä. 1) Onko Kielitoimisto ajan kartalla, onko miehekäs aina positiivinen adjektiivi? 2) Onko jutussa oikeasti tarkoitettu, että lihan syöminen on myönteistä ja miehelle ominaista? 3) Jos tällaista mielikuvaa ei ole haluttu antaa, ruokkiiko juttu silti ehkä vähän vanhentuneita stereotypioita?

Keksin vastauksen vain yhteen näistä.

Kehitämme ja tehostamme toimintaamme paremmaksi - yt-uutisten jargon uppoaa mediaan

Minulle journalismissa selkeys ja ymmärrettävyys ovat hirveän tärkeitä arvoja. Ne ovat toki itsestäänselvyyksiä, mutta hirveän helposti ymmärrettävyys ja suoruus unohtuvat, kun kirjoittaja tietää liikaa tai liian vähän.

Hepreaa ovat etenkin talousuutiset, ja niistä varsinkin yt-uutiset. Niistä kaikista pahimpia ovat ne uutiset, joita media kirjoittaa median yt:istä. Varsinkin omistaan.

Otan nyt esimerkiksi pari mediatalojen yt-uutista, koska tiivistävät yt-jargonin aika hyvin. Esimerkit voisivat kuitenkin koskea mitä tahansa yt-neuvotteluita, joista media uutisoi. Nimet on poistettu, koska mediatalojen yt-uutiset ovat kaikki samanlaisia enkä halua kohdistaa huomiota tiettyihin medioihin. Perusteena on toki myös pientä itsesuojelua tulevia työnhakutilanteita ajatellen.

XXX ryhtyy uudistamaan toimintatapojaan ja kehittämään uudenlaiseen mediakäyttöön soveltuvia sisältöjä ja palveluita.

Suunnitellut muutokset ovat osa strategista uudelleenorganisoitumista.

Näin voimme palvella asiakkaidemme tarpeita entistä paremmin.

Osana xxxx tiedotettua strategista uudelleenjärjestelyä xxx suunnittelee xxx-toimintojensa uudelleenorganisointia ja xxx-toimintojensa sopeuttamista.

Tämä on paras: 

Yt-neuvottelujen perusteena on kehittää tuotantoprosessia, tuotteita ja palveluja.

Suomeksihan yt-uutiset tarkoittavat lähinnä, että firma antaa kenkää ja ihmiset joutuvat työttömiksi. Se on se, mikä merkitys niillä on. Ja toimittajien tehtävä on kertoa ihmisille asioita, joilla on merkitys.

Mukaan esimerkkeihin ei tullut nyt yhtään, missä käytettäisiin tyypillistä sanaa tehostaminen. Se sana ärsyttää minua eniten. Miten voi sanoa, että kyse on tehostamisesta? Yksi työntekijä joutuu toki tekemään työtä entistä tehokkaammin, se on varmasti totta. Mutta eikö työpaikkaa voi verrata uuniin ja työntekijöitä polttopuihin? Jos polttopuita syötetään entistä vähemmän, ei varmasti tuli ole entistä isompi. Kyse on oikeasti toiminnan supistamisesta.

En tiedä, onko kukaan tutkinut yt-kieltä, mutta syytä olisi. Minusta siinä toistuu tietty metafora. Työntekijät ovat rasite, rahareikä. Vaikka oikeastihan asia on päinvastoin. Työntekijä on palkattu, koska hänen työpanoksena on suurempi kuin hänelle maksettu palkka. Kuluja karsitaan. Mutta työntekijä ei ole ylimääräinen kulu, vaan hänet on hankittu sijoituksena. Yhtä hyvin ravintola voisi tehostaa toimintaansa ostamalla vähemmän ruokaa. Valmiita annoksia syntyy vähemmän ilman ruokaa, ja vastaavasti vähemmän tulosta syntyy ilman työntekijöitä.

Hyvä vastaväite on puhua taloustieteen termein luovasta tuhosta tai arkikielellä vaikka kuolleiden oksien karsimisesta. Hyväksyn, että joskus - ei aina, eikä usein - jonkin toiminnan lopettaminen tai karsiminen voi olla varmaan ihan fiksua. Yrityksen kannalta. Mutta miksi ihmeessä median tehtävä on kertoa meille vain yrityksen näkökulma asiassa, jolla on hirveän suuri inhimillinen merkitys? 

Sanojen alkuperä

Ostin eilen kirjamessuilta etymologisen sanakirjan eli teoksen Suomen sanojen alkuperä. Myyjä vakuutti, että tarjous on oikeastaan "hävytön", joten en voinut vastustaa. Myyjä lisäsi, että koska teos on kolmessa osassa, sillä voi heittää tarvittaessa kolmea eri vesilintua.

Sen kunniaksi tietoa sanojen alkuperästä ihmiskielistettynä.  Sanat on valittu sattumanvaraisen tarkoin perustein. Lähteenä siis SKS:n kustantama, Kotuksen toimittama Suomen sanojen alkuperä.

Maanantai.  Sana on ollut käytössä jo Agricolalla muodossa Maanantaij. Se tulee muinaisruotsin sanasta manadagher.

Banaani. 1800-luvun Lönnrotilla jo! Nykyruotsin sanasta banan. Saksan kielessä ekat maininnat Banane on saanut jo 1500-luvulla. Tulee alun perin Länsi-Afrikan kielistä, joissa esim. banam, banana, bananda.

Onnikka. Länsimurteinen muoto, jonka merkitys on 'linja-auto'. Sanasta omnibussi, joka on 1800-luvun lopulta, alun perin merkityksessä 'vaunut'. Nimenomaan vaunuja kuvaavaksi sanaksi lainattu ruotsista, johon on tullut ranskasta ja alun perin latinasta. Latinassa merkitys on tosin ollut 'kaikille'.

Leppä. Sana on mainittu teksteissä ensi kerran 1600-luvulla. Joissain savolais- ja pohjalaismurteissa se on merkinnyt puun lisäksi 'verta'.  Myös sukukielissä esiintyy vastaavia muotoja, esim. virossa lepp. Sana lienee balttilaislaina, sillä esimerkilsi latviassa 'leppää' merkitsee liepa.

Vuori. Sanasta on merkintöjä jo Agricolalta. Esmerkiksi udmurtin eli votjakin kielessä samaa tarkoittaa vir. Sen sijaan sana vuoristo on johdos 1800-luvulta.

Kamppi. Useita eri merkityksiä.  Esimerkiksi merkityksessä 'ahma'  tai 'mäyrä' on ollut käytössä 1600-luvulta. On laajentanut merkitystään tarkoittamaan myös 'yöjalassa kulkijaa, naisen kanssa vihkimättömänä elävää miestä'.  Voi myös tarkoittaa 'taistelua' tai 'kamppaamista jalalla'. 

Kakka. Sori. Täytyy jotenkin houkutella lukemaan. 1600-luvun lopulta. Myös sukukielissä -esim. marissa eli tseremississä kaka tarkoittaa 'huono, paha, kaikki, mitä ei lapselle tahdota antaa'. Onomatopoeettinen sana, jollaisia on myös muissa kielissä kehittynyt. Esim. tanskan kakke ei liene sukua suomen kakalle.

Kuka pelkää sanaa? Kaikki.

En ole vieläkään ottanut kantaa viskikohuun, joten se lienee nyt tehtävä jollakin tasolla. Saatan nyt sekä pyörtää parin päivän takaisia sanojani sanoista että olla täysin epäkorrekti.

Viskikohu muistuttaa suurinta osaa kohuista. Se liittyy sanoihin. Siinä on silti pieni ero esimerkiksi lastenvaunukohuun ja ministeri Rädyn sanomisista nousseeseen kohuun. Yleensä kohut liittyvät siihen, mitä joku on sanonut - nyt kohistaan ihan vaan sanasta.

Tämä kohu osoittaa sen,  mikä hirveä pelko meillä on sanoja kohtaan. 

Kohu sai alkunsa tällä kertaa siitä, kun lauantain Hesari kertoi, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto vaati Olut- & viskiexpon nimestä pois sanaa viski. Tapahtuman järjestäjän pitäisi myös huolehtia, että googlaamalla viski ei joutuisi tapahtuman sivuille. Kahta olutbloggaajaa kiellettiin bloggaamasta tapahtuman viskeistä tai jakamasta tapahtuman logoja, joissa olisi sana viski. Somessa kohu toki vääntyi heti siihen, että koko sanan käyttöä yritettäisiin kieltää yksityishenkilöiltäkin. Itse pidän olutbloggaajia tässä yhteydessä tosin enemmän yhteistyökumppaneina kuin yksityishenkilöinä.

Sinällään viskistä puhumisen kieltäminen ei kuulosta kovin erikoiselta. Onhan aiemmin kielletty alkoholimainokset autojen kyljessä ja muun muassa Koffin hevosten kaljabrändin mukaan annettu nimi. Kaikki tämä kuitenkin todistaa, kuinka lainsäätäjät pelkäävät sanojen aiheuttamaa tuhoa. Kun joku kuulee alkoholia tarkoittavan sanan,  hänen pelätään alkavan himoita tuon sanan tarkoitetta, siis viinaa.

Sanojen pelkääminen ei kuitenkaan ole virkamiesten ja lainsäätäjien ominaisuus. Toimittajana huomaa, miten melkein kaikki pelkäävät vääriä sanoja. Haastateltaessa ihmiset puhuvat normaalisti ja selkeästi.  Kun he saavat tekstin luettavakseen etukäteen, he usein katuvat sitä. Miten tekstissä onkaan niin selkeitä ja yksiselitteisiä sanoja heidän sanominaan? Eihän sellaisia voi uutiseen kirjoittaa. Suosikkini on aina se, kun eräs haastateltava puhui "lasten kasvattamisesta".  Tekstin nähtyään hän halusi muuttaa ilmaisun muotoon "alaikäisten toiminnan linjaaminen".

Sanoja on syytä pelätä. Sen osoittaa se, millaisia kohuja niistä nousee. Väitän, että viskikohukin paisui niin suureksi, koska se liittyi sanaan. Sanat ovat niin konkreettista - ja niistä on helppo tehdä hashtagejä Twitteriin, mikä voi nykyään olla iso tekijä kohun syntymisessä.

Uskon vilpittömästi, että kieli muokkaa todellisuutta ja siksi sanat ja sanavalinnat ovat tärkeitä. Mutta joskus miettii, jääkö kaikki muu huomaamatta. Saako mitä vain tehdä,  kunhan sanansa asettelee oikein? Pienituloisten elämää vaikeuttavista päätöksistä vähän nuristaan - mutta kun ministeri ihmettelee, kuka muka tienaa vain reilut kaksi tonnia kuussa, sanomisesta kohkataan. Moni päättäjä sulkisi mielellään maan rajat ulkomaalaisilta. Kun Pia Kauma (kok.) lipsautti typerän kommentin maahanmuuttajien lastenvaunuista, hänet leimattiin rasistiksi. Vielä enemmän sanomiskohu oli reilun vuoden takainen tapaus, jossa Kalevan päätoimittaja kommentoi tietovuotaja Chelsea (ent. Bradley) Manningin sukupuolenkorjausprosessia. Hänen mukaansa laverteluhan onkin akkamaista hommaa. Kaikissa näissä tapauksissa ihmisten tuohtumus oli ihan ymmärrettävää, mutta samaan aikaan aika moni asia jäi vaille kohua, koska asiaa ei voinut tiivistää yhden lausahduksen arvostelemiseen.

Kohuun vaaditaan enemmän sanoja kuin tekoja. Viskikohussa toki mukana oli myös teko - kieltäminen.

Sanoilla on valtava voima, jota sosiaalinen media vain paisuttaa hashtageineen. Sanoja ehkä vähän kannattaakin pelätä. Kielen ystävänä on kutkuttavaa nähdä sanojen voima. Kolikon kääntöpuoli on, että jokainen kohu saa julkisuudessa olevat entistä varovaisemmiksi sanoissaan. Kielen ystävänä ja näitä ihmisiä haastattelevana toimittajana saan siitä syyhyn.

Se riittää

Hyvää Aleksis Kiven päivää!

Suomalaisen kirjallisuuden kunniaksi voisin kirjoittaa siitä, mitä kirjallisuus minulle merkitsee. Ei kuitenkaan nyt huvita mennä siihen. Voin tiivistää sen tarinan pariin sanaan: periaatteessa paljon, käytännössä melko vähän.

Sen sijaan ajattelin kirjoittaa sanoista vähän eri kulmasta kuin niitä yleensä ajattelen. Aleksis Kivi käytti sanoja tuhlaillen, mutta joskus niskastakin riittää jaettavaa.

Olen tänään kahdesti kokenut voimakkaan tunnereaktion yhden ainoan sanan takia. Yksi ainoa sana, kielen minimaalinen elementti on siihen riitänyt.

Ensimmäinen oli varhain aamulla, kun lähdin vielä pimeällä ja sateessa pyörän selkään kohti kuntosalia. Aamupöhnässä unohdin lampun.  Huomasin sen vasta, kun kurvasin pihasta.  Koska matkaa oli alle kilometri valaistua kevyen liikenteen väylää, en jaksanut palata kiireellä sitä hakemaan. Osasin henkisesti varautua huutaviin mummoihin, mutta silti sellainen onnistui pahoittamaan mieleni. "VALO!" riitti siihen. 

Mummo (no joo,  oikeasti keski-ikäinen noin fyysisesti) oli toki oikeassa. Minä tein väärin pyöräillessäni hämärässä ilman lamppua.  Mutta luuliko mummo oikeasti,  että en tiennyt tekeväni väärin? Eikö tuntemattomille yksittäisten sanojen huutelu ole tapa rangaista ja pahoittaa mieli, ei muistuttaa tai opastaa?  En ole koskaan ymmärtänyt, miksi liikenne tuntuu olevan ympäristö, jossa aikuiset haluavat kasvattaa toisia aikuisia. Nopeissa tilanteissa lyhyet sanat riittävät siihen, mutta ne ovat tehokkaita. Turhaan kai selittelen - pointtina on, että paha mieli tuli, vaikka sainkin ansioni mukaan.

Toinen tehokas sana oli "heippa". Sen kuulin konduktööriltä junan ovella. Konduktööri seisoi oven vieressä ja hyvästeli jokaisen henkilökohtaisesti. Niin ei yleensä tapahdu. Eikä niin tosiaankaan tarvitsisi tehdä. Juuri siksi se niin paljon lämmittikin.

Kielessä tiivis on tehokasta.

Hyvää iltaa täältä ravintolavaunusta koskien myös pohjoisesta tulleita

Olen jo ties kuinka monta vuotta viettänyt aivan liikaa aikaa junissa. Junat pännivät. Mutta myös VR:n kielessä pännii moni asia. 

En halua olla kielipoliisi, vaikka siihen tämä nyt on menossa. Siksi en sentään luettele, mikä kaikki on väärin. Mutta sanottakoon, että niissä sinällään ihan hauskoissa vessojen majavakylteissä on käsittämättömän monta pientä virhettä. Että tehdään kyltti, joka on melkein oikein, mutta kokeillaan, montako virhettä sinne saa upotettua. Tai ehkä ajatuksena oli, että "meidän markkinointityypit on tosi hyviä näissä pilkkusäännöissä, ei tätä tarvi kenenkään oikeesti kielenhuollosta ymmärtävän tsekata, tilataan nyt vaan suoraan ne kaikki 5000 majavakylttiä."

Sitten ärsyttää myös kuulutusten kieli. Luulin, että se paranisi, kun tulee uusi kuuluttaja. Siitä huolimatta siellä on välillä ihme kapulaa. "Tupakointi on kielletty koskien myös tupakanomaisten tuotteiden kuten sähkötupakan käyttöä." Ööh?

Ravintolavaunun kuulutus taas ärsyttää, koska se on aina sama. "Hyvää iltaa ravintolavaunusta. Meillä on sitä ja tätä ja tota ja tätä. Iltapalaksi suosittelen tänään....  *paperin rapintaa*... kana-pekonikolmioleipää ja kahvia hintaan...  *paperin rapintaa*... sata euroa. Tai isompaan nälkään sitä tätä ja tota. Ravintolavaunussa on myös A-oikeudet!"

Eivätkö ravintolavaunujen työntekijät saa yhtään muokata tuota vakiokuulutusta? Ja miksi ne on pakotettu suosittelemaan jotakin kallista kuivaa känttyleipää ja kahvia?

Oikeastaan tämä ärsytysavautuminen oli pitkä johdanto. Innostuin. Tarkoitukseni oli kirjoittaa siitä, mitä VR minulle kertoo joka kerta, kun ostan lipun Oulu - Helsinki tai Helsinki - Oulu. VR kertoo, että yöjunalla matkustaisin mukavasti yön yli pohjoiseen. Myös silloin, kun ostan lipun Oulusta Helsinkiin. 

VR:n ilmoitus kertoo siitä, ketä VR puhuttelee. Niitä, jotka matkustavat pohjoiseen. Niitä, jotka siis ovat etelässä.

Täysin vailla mitään perusteita uskallan väittää, että suurin osa yöjunalla matkustavista on kuitenkin pohjoisesta. Pohjoisessa käy eteläsuomalaisia turisteja, mutta pohjoisesta etelään tullaan paljon säännöllisemmin vaikka töiden, konserttien, asioiden tai Helsinki-Vantaan vuoksi. Tai oli miten oli - molempiin suuntiin sitä matkaa voi kulkea. 

Toki voi ajatella, että eteläsuomalaisia on syytä puhutella, koska he ehkä eivät tiedä yöjunista. Tai ehkä on vain niin, että tekstin muotoillut asuu Etelä-Suomessa eikä tule ajatelleeksi, että matkaa voi kulkea myös toiseen suuntaan. 

En väitä, että kyseessä olisi stadilaisten salaliitto tai aluepoliittinen vääryys. Tämä asia ei varsinaisesti edes ärsytä (paljoa). Minusta havainto vaan on jännä. 

Se on myös kiehtova, koska tässähän pääsee tekemään arkista diskurssianalyysiä. Kieli ei ole vain typerien sääntöjen orjallista noudattamista, vaan se heijastaa olettamuksia, valtasuhteita, identiteettejä ja ties mitä. Sitä toki en tiedä, mitä tässä tapauksessa, eikä sillä ole väliäkään. Juuri heijastamisen takia olen kielestä niin innoissani, vaikka toki kielen tarkkailu herkästi lipsahtaakin pilkkujen nysväämiseksi.

Hienotunteista kuolemista

En kuulu niihin, joiden mielestä kieli tarvitsee listoja kielletyistä sanoista. On kuitenkin olemassa muutamia sanoja, jotka nähdessäni tunnen verenpaineeni kohoavan vaarallisen ylös. Pahin niistä on menehtyä käytettynä väärin. Tiedostan, että kyseessä on henkilökohtainen ongelma, mutta se ongelma on valtaisa.

Mediassa menehtyminen on hienotunteista kuolemista. Sitä käytetään, koska ei ole kiva käyttää arkista ja brutaalia kuolemista. Henkensä menettäminen on kuitenkin yksityisasia, ja kuolemassa on jotain pyhää. Siksi menehtyä. Se jotenkin osoittaa kunnioitusta koko kuolemisen suoritusta ja vainajaa kohtaan. Matkustajat menehtyivät traagisessa lento-onnettomuudessa, mies menehtyi jäätyään junan alle jne. jne. Selvästi kyse on kunniallisista ihmisistä. Huumevelkojen selvittelyssä ei menehdytä. 

EI NÄIN!!!!!

Kielitoimiston sanakirja määrittelee menehtymisen seuraavasti: "kuolla (hitaasti), nääntyä, riutua, kuihtua". Menehtyminen ei siis ole kovin äkillistä toiminta. Yllättävissä tragedioissa kuten junan alle jäämisissä tai lento-onnettomuuksissa ei menehdytä. Silloin kuollaan.

En tiedä, miksi ja milloin menehtymisen väärinkäyttö on kasvanut mielessäni valtaisiin mittasuhteisiin. Luulen, että ongelmallani on jotain tekemistä sen kanssa, että menehtyminen on turhaa kiertelyä ja kaartelua, joka ärsyttää muutenkin.

Minulla menehtymiseen liittyy kaksi muistoa, jotka molemmat voisin mielelläni unohtaa. Ensimmäinen syntyi työhaastattelussa muutama vuosi sitten, kun tehtäväkseni annettiin kirjoittaa pikku uutinen hukkumistilastoista. Käytin sanaa menehtyä.  Ilmeisesti virhe ei ole kaikkien mielestä yhtä suuri kuin omastani, koska sain työn. Tosin myös sananvalinnasta huomautettiin.

Toinen muisto on tältä kesältä. Toimin äärimmäisen nolosti kaikin tavoin. Menetin hermoni erään lehden verkkouutisten jatkuvaan menehtymiseen. Kirjoitin kommentin. Siinä todettiin, että jutussa junan alle hypännyt ihminen kuoli eikä menehtynyt ja muutenkaan ei ole oikein hyvän tavan mukaista uutisoida, että tapausta pidetään itsemurhana. Kommentti ei julkaistunutkaan anonyyminä vaan Facebook-tilini kautta, siis nimelläni ja naamallani, eikä poistomahdollisuutta ollut. Yrittäessäni poistaa kommenttia tykkäsin siitä. Myönnän, että se oli minulle oikein.

Loppuun Google-haun ensimmäiset löydöt hakusanoilla "mies menehtyi".

Yle kertoo, että iäkkäämpi mies menehtyi kulotuksessa  (toim. huom. - ketä iäkkäämpi?) ja että mies menehtyi metsästysonnettomuudessa Pudasjärvellä. Keskisuomalaisen mukaan taas mies menehtyi junan alle Jyväskylässä (toim. huom. 2 - kyseessä ei ollut kommentoimani uutinen).

Pahinta tässä henkilökohtaisessa menehtymis-ongelmassani on, että nämä ovat todella surullisia uutisia. Jos oman läheiseni menehtymisestä olisi juttu jossain, jonkun  sananvalinnasta nillittävät kommentit tuntuisivat todella asiattomilta.