En ole vieläkään ottanut kantaa viskikohuun, joten se lienee nyt tehtävä jollakin tasolla. Saatan nyt sekä pyörtää parin päivän takaisia sanojani sanoista että olla täysin epäkorrekti.
Viskikohu muistuttaa suurinta osaa kohuista. Se liittyy sanoihin. Siinä on silti pieni ero esimerkiksi lastenvaunukohuun ja ministeri Rädyn sanomisista nousseeseen kohuun. Yleensä kohut liittyvät siihen, mitä joku on sanonut - nyt kohistaan ihan vaan sanasta.
Tämä kohu osoittaa sen, mikä hirveä pelko meillä on sanoja kohtaan.
Kohu sai alkunsa tällä kertaa siitä, kun lauantain Hesari kertoi, että Etelä-Suomen aluehallintovirasto vaati Olut- & viskiexpon nimestä pois sanaa viski. Tapahtuman järjestäjän pitäisi myös huolehtia, että googlaamalla viski ei joutuisi tapahtuman sivuille. Kahta olutbloggaajaa kiellettiin bloggaamasta tapahtuman viskeistä tai jakamasta tapahtuman logoja, joissa olisi sana viski. Somessa kohu toki vääntyi heti siihen, että koko sanan käyttöä yritettäisiin kieltää yksityishenkilöiltäkin. Itse pidän olutbloggaajia tässä yhteydessä tosin enemmän yhteistyökumppaneina kuin yksityishenkilöinä.
Sinällään viskistä puhumisen kieltäminen ei kuulosta kovin erikoiselta. Onhan aiemmin kielletty alkoholimainokset autojen kyljessä ja muun muassa Koffin hevosten kaljabrändin mukaan annettu nimi. Kaikki tämä kuitenkin todistaa, kuinka lainsäätäjät pelkäävät sanojen aiheuttamaa tuhoa. Kun joku kuulee alkoholia tarkoittavan sanan, hänen pelätään alkavan himoita tuon sanan tarkoitetta, siis viinaa.
Sanojen pelkääminen ei kuitenkaan ole virkamiesten ja lainsäätäjien ominaisuus. Toimittajana huomaa, miten melkein kaikki pelkäävät vääriä sanoja. Haastateltaessa ihmiset puhuvat normaalisti ja selkeästi. Kun he saavat tekstin luettavakseen etukäteen, he usein katuvat sitä. Miten tekstissä onkaan niin selkeitä ja yksiselitteisiä sanoja heidän sanominaan? Eihän sellaisia voi uutiseen kirjoittaa. Suosikkini on aina se, kun eräs haastateltava puhui "lasten kasvattamisesta". Tekstin nähtyään hän halusi muuttaa ilmaisun muotoon "alaikäisten toiminnan linjaaminen".
Sanoja on syytä pelätä. Sen osoittaa se, millaisia kohuja niistä nousee. Väitän, että viskikohukin paisui niin suureksi, koska se liittyi sanaan. Sanat ovat niin konkreettista - ja niistä on helppo tehdä hashtagejä Twitteriin, mikä voi nykyään olla iso tekijä kohun syntymisessä.
Uskon vilpittömästi, että kieli muokkaa todellisuutta ja siksi sanat ja sanavalinnat ovat tärkeitä. Mutta joskus miettii, jääkö kaikki muu huomaamatta. Saako mitä vain tehdä, kunhan sanansa asettelee oikein? Pienituloisten elämää vaikeuttavista päätöksistä vähän nuristaan - mutta kun ministeri ihmettelee, kuka muka tienaa vain reilut kaksi tonnia kuussa, sanomisesta kohkataan. Moni päättäjä sulkisi mielellään maan rajat ulkomaalaisilta. Kun Pia Kauma (kok.) lipsautti typerän kommentin maahanmuuttajien lastenvaunuista, hänet leimattiin rasistiksi. Vielä enemmän sanomiskohu oli reilun vuoden takainen tapaus, jossa Kalevan päätoimittaja kommentoi tietovuotaja Chelsea (ent. Bradley) Manningin sukupuolenkorjausprosessia. Hänen mukaansa laverteluhan onkin akkamaista hommaa. Kaikissa näissä tapauksissa ihmisten tuohtumus oli ihan ymmärrettävää, mutta samaan aikaan aika moni asia jäi vaille kohua, koska asiaa ei voinut tiivistää yhden lausahduksen arvostelemiseen.
Kohuun vaaditaan enemmän sanoja kuin tekoja. Viskikohussa toki mukana oli myös teko - kieltäminen.
Sanoilla on valtava voima, jota sosiaalinen media vain paisuttaa hashtageineen. Sanoja ehkä vähän kannattaakin pelätä. Kielen ystävänä on kutkuttavaa nähdä sanojen voima. Kolikon kääntöpuoli on, että jokainen kohu saa julkisuudessa olevat entistä varovaisemmiksi sanoissaan. Kielen ystävänä ja näitä ihmisiä haastattelevana toimittajana saan siitä syyhyn.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti