Viime päivinä media, etenkin sosiaalinen media, on täyttynyt kirjoituksista, joissa kätilö/sairaanhoitaja tai muu pienipalkkinen hoitotyötä tekevä kirjoittaa, kuinka hallitus ei arvosta hänen aivan rankkaa työtään ja on viemässä valtavan osan palkkaa. Yleensä tekstissä on kuvailtu myös, kuinka kamalalta tuntuu jättää lapset sunnuntaina yksin ja mennä töihin. Kyse on siis teksteistä, joissa kritisoidaan sunnuntailisän leikkaamista.
Tässä kirjoitustavassa on yksi ongelma. Suomalaiset ovat sekoittaneet sanat lisä ja osa. Tässä on nyt aidoimmillaan tilanne, jossa kaikki puhuvat aidan seipäästä.
Tähän väliin on heti seliteltävä pari asiaa, koska edellä sanottu saanee monet vihaiseksi.
1. Kyllä, hoitoalalla palkat ovat käsittääkseni kohtuuttoman pienet. En nyt yhtään tarkoita, että hoitoalalta olisi varaa leikata keneltäkään mitään.
2. Kyllä, olen itsekin tehnyt vuorotyötä, paljonkin, tiedän sen huonot puolet ja työntekijän pahan mielen, kun kaikki jää aina väliin. Vaikka rehellisyyden nimissä myös hyviä puolia on.
3. Ei, minulla ei ole lapsia eikä aviomiestä, mutta omasta mielestäni ihminen saa osallistua tähän sunnuntailisäkeskusteluun ilman niitäkin, vaikka tästä ilmeisen moni on eri mieltä.
Sitten taas asiaan:
Ei lähtökohta voi olla se, että hoitoalan palkka ajatellaan aina sunnuntailisien kanssa. Palkan pitäisi olla kohdillaan ilman yhtään mitään lisiä. Eiväthän kaikki tee haittavuoroja, hoitoalallakin on kahdeksasta kuuteen töitä Ei ole oikein, jos joku neuvotteluissa on joskus funtsinut, että "maksetaan hoitajille 2500 kuussa, mutta tehdään se siten, että kehitellään vuorokaudenaikaan perustuva lisä ja laitetaan peruspalkka naurettavan pieneksi".
Kun sunnuntaikorvausta leikataan, kansa älähtää, että näinkö vähän tärkeää työtä arvostetaan. Sunnuntalisää ei kuitenkaan ainakaan pitäisi maksaa sen perusteella, kuinka arvokasta työ on. Nimensä mukaan sitä pitäisi maksaa sen perusteella, milloin työtä tehdään.
Eihän lauantai- tai iltatyöstä makseta kunnon korvauksia, ainoastaan sunnuntai- tai yötöistä. Vaikka ainakin minusta lauantaina on ihan yhtä kurjaa olla töissä kuin sunnuntaina. Lauantaita ei ole kukaan ottanut esiin. Ehkä se kertoo siitä, että sunnuntailisä tosiaan nähdään yhtenä könttinä, jonka tarkoitus on korvata jotain ihan muuta kuin se, että töitä pitää tehdä sunnuntaina.
Ilmeisesti käytännössä asia on karummin kuin Kielitoimiston sanakirjan määritelmässä. Lisät on jo pitkään ajateltu osina, koska ilman niitä palkka olisi aivan liian pieni. Palkankorotuksia on turha tässä tilanteessa vaatia, joten pidetään kiinni siitä kompensaatiosta, jota saadaan. Palkan pienuutta korvaa, että saadaan jotain muuta korvausta, joka mielletään korvaukseksi muustakin kuin työn tekemisen kellonajasta.
Nyt keskustelua käydään kärjistetysti näin:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta), on väärin leikata palkkoja.
Ehdottaisin siihen ihan pientä muutosta:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta), on väärin leikata sunnuntailisiä (ehkä tähän vielä lisäys siitä, että sunnuntalisä on tarpeellinen lisä palkan päälle tai sitten siitä, että millä alalla tahansa pitää maksaa kunnon korvaus siitä haitasta, että työtä pitää tehdä sunnuntaina).
Ihannetilanteessa tarina voisi oikeastaan mennä näin, jos ei olisi ilmiselvää, että tässä on liikaa optimismia vuoteen 2015:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta) ja sunnuntailisien korvaus osuu voimakkaasti ammattikuntaan, joten jos sunnuntalisiä leikataan, samaan aikaan olisi syytä nostaa palkkoja.
Jos en vieläkään osannut ilmaista tätä tarpeeksi selvästi, yritän vielä kerran: En tarkoita, että ei olisi perusteltua olla vihainen sunnuntailisän leikkauksesta. Mutta voiko sunnuntailisästä puhua osana palkkaa? Sen ei ainakaan pitäisi olla osa palkkaa. Se on lisä eli haittakorvaus työn tekemisen kellonajasta.
Ai miksi sillä on väliä, miten lisistä ja osista puhutaan? Ainakin siksi, että puhetavat muokkaavat ajatteluamme. Lisän näkeminen osana johtaa ajatukseen, jonka mukaan "on ok, että peruspalkka on pieni, kunhan isot lisät säilyvät". Lisiä ei kuitenkaan saa sairausloman ajalta eivätkä päivätyötä tekevät, siksi peruspalkan kanavoiminen niihin ei ole työntekijälle hyvä diili.
Ps. Muistin taas, että minua on pyydetty lisäämään kuvia. Siksi yllä on Roomasta kesäkuussa otettu kuva, jossa pöytäliinan tahra näyttää ihan muurahaiskarhulta.
Tässä kirjoitustavassa on yksi ongelma. Suomalaiset ovat sekoittaneet sanat lisä ja osa. Tässä on nyt aidoimmillaan tilanne, jossa kaikki puhuvat aidan seipäästä.
Tähän väliin on heti seliteltävä pari asiaa, koska edellä sanottu saanee monet vihaiseksi.
1. Kyllä, hoitoalalla palkat ovat käsittääkseni kohtuuttoman pienet. En nyt yhtään tarkoita, että hoitoalalta olisi varaa leikata keneltäkään mitään.
2. Kyllä, olen itsekin tehnyt vuorotyötä, paljonkin, tiedän sen huonot puolet ja työntekijän pahan mielen, kun kaikki jää aina väliin. Vaikka rehellisyyden nimissä myös hyviä puolia on.
3. Ei, minulla ei ole lapsia eikä aviomiestä, mutta omasta mielestäni ihminen saa osallistua tähän sunnuntailisäkeskusteluun ilman niitäkin, vaikka tästä ilmeisen moni on eri mieltä.
Sitten taas asiaan:
Minusta on todella pelottavaa, jos sunnuntailisästä puhutaan osana palkkaa. Se on lisä. Kielitoimiston sanakirjakin määrittelee, että se tarkoittaa varsinaisen palkan lisäksi maksettavia korvauksia. Sen pitäisi olla tarkoitettu nimenomaan ylimääräiseksi korvaukseksi työn tekemisestä outoon aikaan, haittakorvaukseksi, varsinaisen palkan lisäksi. Siitä leikkaaminen ei pitäisi olla sama asia kuin palkan leikkaaminen.
Kun sunnuntaikorvausta leikataan, kansa älähtää, että näinkö vähän tärkeää työtä arvostetaan. Sunnuntalisää ei kuitenkaan ainakaan pitäisi maksaa sen perusteella, kuinka arvokasta työ on. Nimensä mukaan sitä pitäisi maksaa sen perusteella, milloin työtä tehdään.
Eihän lauantai- tai iltatyöstä makseta kunnon korvauksia, ainoastaan sunnuntai- tai yötöistä. Vaikka ainakin minusta lauantaina on ihan yhtä kurjaa olla töissä kuin sunnuntaina. Lauantaita ei ole kukaan ottanut esiin. Ehkä se kertoo siitä, että sunnuntailisä tosiaan nähdään yhtenä könttinä, jonka tarkoitus on korvata jotain ihan muuta kuin se, että töitä pitää tehdä sunnuntaina.
Ilmeisesti käytännössä asia on karummin kuin Kielitoimiston sanakirjan määritelmässä. Lisät on jo pitkään ajateltu osina, koska ilman niitä palkka olisi aivan liian pieni. Palkankorotuksia on turha tässä tilanteessa vaatia, joten pidetään kiinni siitä kompensaatiosta, jota saadaan. Palkan pienuutta korvaa, että saadaan jotain muuta korvausta, joka mielletään korvaukseksi muustakin kuin työn tekemisen kellonajasta.
Nyt keskustelua käydään kärjistetysti näin:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta), on väärin leikata palkkoja.
Ehdottaisin siihen ihan pientä muutosta:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta), on väärin leikata sunnuntailisiä (ehkä tähän vielä lisäys siitä, että sunnuntalisä on tarpeellinen lisä palkan päälle tai sitten siitä, että millä alalla tahansa pitää maksaa kunnon korvaus siitä haitasta, että työtä pitää tehdä sunnuntaina).
Ihannetilanteessa tarina voisi oikeastaan mennä näin, jos ei olisi ilmiselvää, että tässä on liikaa optimismia vuoteen 2015:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta) ja sunnuntailisien korvaus osuu voimakkaasti ammattikuntaan, joten jos sunnuntalisiä leikataan, samaan aikaan olisi syytä nostaa palkkoja.
Ai miksi sillä on väliä, miten lisistä ja osista puhutaan? Ainakin siksi, että puhetavat muokkaavat ajatteluamme. Lisän näkeminen osana johtaa ajatukseen, jonka mukaan "on ok, että peruspalkka on pieni, kunhan isot lisät säilyvät". Lisiä ei kuitenkaan saa sairausloman ajalta eivätkä päivätyötä tekevät, siksi peruspalkan kanavoiminen niihin ei ole työntekijälle hyvä diili.
Ps. Muistin taas, että minua on pyydetty lisäämään kuvia. Siksi yllä on Roomasta kesäkuussa otettu kuva, jossa pöytäliinan tahra näyttää ihan muurahaiskarhulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti