Onko turvapaikanhakija eläin tai luonnonilmiö?

Ajelin viime viikon lopulla yksi päivä pitkän matkan ja kuuntelin pitkin päivää radiota. Siellä oli äänessä useita vastaanottokeskuksiin tavalla tai toisella liittyviä toimijoita.

Yksi asia kiinnitti puheessa huomion. Turvapaikanhakijoista puhuttiin kuin eläimistä tai lapsista. Huoltoasemalla ne olivat oikein omatoimisia. Ja ensin ne vähän tutkivat paikkoja mutta sitten ne väsähtivät ja rupesivat nukkumaan. Sekä ne ovat oikein terveitä ja reippaita.

Näin puhuivat siis haastatteluissa ihmiset, jotka ovat tekemisissä turvapaikanhakijoiden kanssa ja tuskin haluavat mitään pahaa.

Entä miten media puhuu? Media on etäännyttänyt ilmiön vielä kauemmas. Turvapaikanhakijoista puhutaan kuin hallitsemattomana luonnonkatastrofina. Puhutaan turvapaikanhakijoiden virroista ja tulvista.

Ehkä juuri tämän luontoilmiöelementin vuoksi media on niin vähän antanut turvapaikanhakijoille ääntä, vaikka puhe on jo viikkoja ollut heistä. Asia on toki korjaantunut viime aikoina osin.

Kun yritän olla optimisti, pidän tavallaan luonnonkatastrofikielikuvissa positiivisena sitä, että ehkä ne auttavat ymmärtämään ilmiön välttämättömyyden. On ihan sama, tykkäätkö siitä, että tänne tulee irakilaisia vai et, tänne ne ovat jo tulleet ja varmaan suuri osa jääkin. Heille voi sitten olla ystävällinen tai inhottava, mutta se ei vaikuta mihinkään muuhun kuin siihen, kuinka vaikea heidän on sopeutua.

Media nyt näkee kaiken aikana ilmiöinä eikä yksilöinä, olivat kyseessä sitten työttömät, turvapaikanhakijat tai sodat. Voisiko sen sijaan eläinkielikuva tulla siitä, miten periaatteeessa hyväntahtoinen mutta itsekeskeinen enemmistö suomalaisista haluaa nähdä turvapaikanhakijat?

Me haluamme nähdä heidät pieninä reppanoina, joita voimme helposti auttaa lahjoittamalla keräykseen niitä hirveitä 80-luvun rytkyjä, joita emme itse enää kehtaa käyttää. Turvapaikanhakijat ovat ajatuksissamme bambumajoista tulevia köyhiä, jotka ovat kiitollisia kaikista pienistä almuista, joita heille suomme. Siksi meitä ärsyttää, kun näemme heillä älypuhelimia ja kun he haluavat asua mieluummin kaupungissa kuin metsän keskellä. Tänään on ollut uutinen siitä, että Heikinharjun vastaanottokeskuksessa Oulussa on ollut tappelu, ja voin vain kuvitella, millainen mielensäpahoitus tästä seuraa. Eivätkö ne osaa edes käyttäytyä? 

Jostain syystä tuntuu vastenmieliseltä ajatella, että turvapaikanhakijat ovat olleet kuin kuka tahansa meistä ja ehkä heillä on ollut asiat hyvin ja rahaa pankkitilillä. Heitä on kohdannut sota tai levottomuudet, ei kivikausi. Heistä osa on hyviä tyyppejä, osa rasittavia paskiaisia, jotka eivät osaa käyttäytyä, mutta niinhän se on kaikissa tuhansien henkilöiden joukoissa.

Jos Suomeen tulee sota tai muu konflikti ja meidän pitää lähteä täältä pakolaisiksi, siitä seuraa  paljon kaikkea, jota häpeän jo etukäteen. Suomalaiselle ei todellakaan kelpaa mikä vain majoitus, pitäähän talossa olla kunnon eristeet, ei ne ulkomaalaiset osaa edes rakentaa. Ja silloin paikallisilla on ihan oikeasti syytä pelätä väkivallan kasvavan. Suomalaiset riehuvat hirveässä kännissä hätämajoituspaikoissa ja mukiloivat ensin toisiaan ja sitten yhdessä paikallisia vapaaehtoisia, jotka eivät ole toimittaneet ruisleipää eivätkä kunnon Jallua vaan ainoastaan punaviiniä.

Ps. Tämän kerran random kuva on karhu Kuusamon karhutarhasta. En muista karhun nimeä.

Lisä ja osa - pari kirjainta pielessä julkisessa keskustelussa tai palkoissa

Viime päivinä media, etenkin sosiaalinen media, on täyttynyt kirjoituksista, joissa kätilö/sairaanhoitaja tai muu pienipalkkinen hoitotyötä tekevä kirjoittaa, kuinka hallitus ei arvosta hänen aivan rankkaa työtään ja on viemässä valtavan osan palkkaa. Yleensä tekstissä on kuvailtu myös, kuinka kamalalta tuntuu jättää lapset sunnuntaina yksin ja mennä töihin. Kyse on siis teksteistä, joissa kritisoidaan sunnuntailisän leikkaamista.

Tässä kirjoitustavassa on yksi ongelma. Suomalaiset ovat sekoittaneet sanat lisä ja osa. Tässä on nyt aidoimmillaan tilanne, jossa kaikki puhuvat aidan seipäästä.

Tähän väliin on heti seliteltävä pari asiaa, koska edellä sanottu saanee monet vihaiseksi.
 1. Kyllä, hoitoalalla palkat ovat käsittääkseni kohtuuttoman pienet. En nyt yhtään tarkoita, että hoitoalalta olisi varaa leikata keneltäkään mitään.
2. Kyllä, olen itsekin tehnyt vuorotyötä, paljonkin, tiedän sen huonot puolet ja työntekijän pahan mielen, kun kaikki jää aina väliin. Vaikka rehellisyyden nimissä myös hyviä puolia on.
 3. Ei, minulla ei ole lapsia eikä aviomiestä, mutta omasta mielestäni ihminen saa osallistua tähän sunnuntailisäkeskusteluun ilman niitäkin, vaikka tästä ilmeisen moni on eri mieltä.
Sitten taas asiaan:

Minusta on todella pelottavaa, jos sunnuntailisästä puhutaan osana palkkaa. Se on lisä. Kielitoimiston sanakirjakin määrittelee, että se tarkoittaa varsinaisen palkan lisäksi maksettavia korvauksia. Sen pitäisi olla tarkoitettu nimenomaan ylimääräiseksi korvaukseksi työn tekemisestä outoon aikaan, haittakorvaukseksi, varsinaisen palkan lisäksi. Siitä leikkaaminen ei pitäisi olla sama asia kuin palkan leikkaaminen.

Ei lähtökohta voi olla se, että hoitoalan palkka ajatellaan aina sunnuntailisien kanssa. Palkan pitäisi olla kohdillaan ilman yhtään mitään lisiä. Eiväthän kaikki tee haittavuoroja, hoitoalallakin on kahdeksasta kuuteen töitä  Ei ole oikein, jos joku neuvotteluissa on joskus funtsinut, että "maksetaan hoitajille 2500 kuussa, mutta tehdään se siten, että kehitellään vuorokaudenaikaan perustuva lisä ja laitetaan peruspalkka naurettavan pieneksi".

Kun sunnuntaikorvausta leikataan, kansa älähtää, että näinkö vähän tärkeää työtä arvostetaan. Sunnuntalisää ei kuitenkaan ainakaan pitäisi maksaa sen perusteella, kuinka arvokasta työ on. Nimensä mukaan sitä pitäisi maksaa sen perusteella, milloin työtä tehdään.

Eihän lauantai- tai iltatyöstä makseta kunnon korvauksia, ainoastaan sunnuntai- tai yötöistä. Vaikka ainakin minusta lauantaina on ihan yhtä kurjaa olla töissä kuin sunnuntaina. Lauantaita ei ole kukaan ottanut esiin. Ehkä se kertoo siitä, että sunnuntailisä tosiaan nähdään yhtenä könttinä, jonka tarkoitus on korvata jotain ihan muuta kuin se, että töitä pitää tehdä sunnuntaina.

Ilmeisesti käytännössä asia on karummin kuin Kielitoimiston sanakirjan määritelmässä. Lisät on jo pitkään ajateltu osina, koska ilman niitä palkka olisi aivan liian pieni. Palkankorotuksia on turha tässä tilanteessa vaatia, joten pidetään kiinni siitä kompensaatiosta, jota saadaan. Palkan pienuutta korvaa, että saadaan jotain muuta korvausta, joka mielletään korvaukseksi muustakin kuin työn tekemisen kellonajasta.

Nyt keskustelua käydään kärjistetysti näin:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta), on väärin leikata palkkoja.

Ehdottaisin siihen ihan pientä muutosta:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta), on väärin leikata sunnuntailisiä (ehkä tähän vielä lisäys siitä, että sunnuntalisä on tarpeellinen lisä palkan päälle tai sitten siitä, että millä alalla tahansa pitää maksaa kunnon korvaus siitä haitasta, että työtä pitää tehdä sunnuntaina).

Ihannetilanteessa tarina voisi oikeastaan mennä näin, jos ei olisi ilmiselvää, että tässä on liikaa optimismia vuoteen 2015:
Kätilö/ensihoitaja/sairaanhoitaja tekee hirveän raskasta työtä (lisää tähän esimerkkitarina kovasti työtä pienellä palkalla tekevästä naisesta) ja sunnuntailisien korvaus osuu voimakkaasti ammattikuntaan, joten jos sunnuntalisiä leikataan, samaan aikaan olisi syytä nostaa palkkoja.

Jos en vieläkään osannut ilmaista tätä tarpeeksi selvästi, yritän vielä kerran: En tarkoita, että ei olisi perusteltua olla vihainen sunnuntailisän leikkauksesta. Mutta voiko sunnuntailisästä puhua osana palkkaa? Sen ei ainakaan pitäisi olla osa palkkaa. Se on lisä eli haittakorvaus työn tekemisen kellonajasta.

Ai miksi sillä on väliä, miten lisistä ja osista puhutaan? Ainakin siksi, että puhetavat muokkaavat ajatteluamme. Lisän näkeminen osana johtaa ajatukseen, jonka mukaan "on ok, että peruspalkka on pieni, kunhan isot lisät säilyvät". Lisiä ei kuitenkaan saa sairausloman ajalta eivätkä päivätyötä tekevät, siksi peruspalkan kanavoiminen niihin ei ole työntekijälle hyvä diili.

Ps. Muistin taas, että minua on pyydetty lisäämään kuvia. Siksi yllä on Roomasta kesäkuussa otettu kuva, jossa pöytäliinan tahra näyttää ihan muurahaiskarhulta.